Kävin viime lauantaina ajelemassa neuleratikalla kaksi tuntia Helsingin keskustassa. Meinasin kuitenkin myöhästyä koko ajelulta vaikka olin hyvissä ajoin liikkeellä. Olin katsonut reittioppaasta reitin Koskelan varikolle. Jotenkin se pysäkki missä piti jäädä pois menikin ohi. Sitten jo näinkin varikon ja ihmiset, jotka seisoskelivat pihalla. Ja bussi vain jatkoi eteenpäin hurjaa vauhtia. Seuraavaksi olimme jo Lahden moottoritiellä. Huusin hätäännyksissäni kuskille, että pitäisi päästä Koskelan varikolle. Hän sanoi, että seuraava pysäkki on Pihlajamäessä. Sen jälkeen palasin takaisin samalla linjalla toiseen suuntaan. Mutta juuri kun päästiin varikolle niin upea raitiovaunu lipui hiljalleen ohitsemme. Niin lähellä mutta niin kaukana. Neuvokas bussikuski kuitenkin neuvoi minua soittamaan ratikkaan, että pysähtyvät Paavalin kirkolla ja hän jättää minut siinä pois. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsin ratikkaan. Tässä välissä oli joka välissä sekoilua, huutamista, soittamista ja säntäilyä edes takaisin mutta jätän sen nyt vähän vähemmälle ihan suojellakseni itseäni vaan.
Kivaa oli. Kirjoitin koulutyönä siitä pienen jutun:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti